Nyt on ollut elämässä niin paljon haipakkaa, etten ole juurikaan ehtinyt/kyennyt bloggailemaan. Tein iloiseksi yllätyksekseni (ja kauhukseni) jo jokunen aika sitten positiivisen raskaustestin. Luulin oireitani ensin ylikunnoksi. Takana oli viiden päivän tehotreenit ja lauantaisen juoksumatto+powerstepin jälkeen sain ihmeellisen kohtauksen. Muutama tunti treenin jälkeen alkoi vapina, sydämen tykytykset ja hengenahdistus. Ajattelin ottaa sporttailusta hieman taukoa, mutta koko seuraavan viikon voin koko ajan pahoin. Naureskin vielä avokilleni, että ylikunto on kuintenkin jotain raskautta...ja niinhän se olikin.
En olisi todellakaan uskonut, että kymmenen hormoni e-pillerivuoden jälkeen tärppäisi näin pian. Jouduin pitämään urheilusta ja kaikesta muustakin normaalielämästä hieman taukoa kokoaikaisen kuvotuksen ja huonon olon takia. Ja minä vielä kuulema selvisin helpolla! Suuret sympatiat kyllä kaikille raskauspahoinvoinnista kärsiville!
Oma oloni alkoi kuin taianomaisesti helpottaa juuri ennen rv 13 ja nyt olen pystynyt käymään kuntosalilla ja jumpissa entiseen malliin. Kympin juoksulenkkikin meni ihan normaalisti (rökitin jopa avokkini hahahah!).
Hassua miten naisen ajatukset muuttuvat raskauden myötä (vai olenko se vain minä...en usko). En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen lapsirakkaana tai äiti-ihmisenä. Pienet lapset jopa hieman rasittavat ja pelottavat minua. Nyt lueskelen kaikennäköistä vauvoihin liittyviä artikkeleita ja mietin tuleeko minusta hyvä äiti. Lisäksi huoli vatsassa kasvavasta ihmisen alusta on aivan valtava. Syönkö tarpeeksi terveellisesti, liikunko oikein, teenkö jotain väärin, joka voisi vaikuttaa sikiön kuntoon?...Aargh!
Eipä mulla oikeastaan ollut muuta. Hyvää äitienpäivää kaikille! Minäkin sain jo nauttia pre-äitienpäivästä, kun avokkini yllätti minut tänään suuremman kerran. Kävelylenkki ja hyvä ruoka olikin juuri mitä kaipasin tänään:).
