Nyt alkaa hieman turhauttaa. Vaikka olen tosi kiltisti ja upeasti jaksanut loppuraskauteen asti, nyt alkaa tuntua etten enää jaksa. Raskauteni on mennyt todella helposti, mutta nyt alan kypsyä olotilaani. Tänään ois laskettu aika, mutta babya ei vaan kuulu... Kaikista pahinta tässä on myöntää, etten niinkään odota äidillisesti sitä ihanaa nyyttiä, jonka saan kohta viereeni (eiks niin kuulu sanoa), vaan lähinnä veeee-ituttaa tämä turpoaminen. Viimeisen viiden viikon aikana painoni on noussut kilon viikossa ilman minkäänlaisia ruokailutapojen muutoksia. No ok...myönnetään että olen herkutellut, mutta niin olen aina. Nyt vaan kaikki herkut menevät suoraan perseeseen.
Katsoin eilen Erilaiset äidit jakson, jossa Mutsis on bloggari Emilia kertoi odotuksestaan ja elämästään syömishäiriön kanssa. Tunsin niin sympatiat hänen tuntemuksiaan painonnousua kohtaan. Vaikka tiedän, että kaikki tämä on luonnollista ja kuuluu asiaa on kauheaa katsoa oman kroppansa muuttumista VALTAVAKSI! Mä en enää tunnista itseäni. Masentaa katsoa itseäni peilistä. Haluan kroppani takaisin....Ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti